Eeva Kiuru kirjoittaa miltä tuntui kun työt loppuivat 12 vuotta sitten ja joutui miettimään aivan uudenlaista työuraa. Ratkaisu löytyi oman osaamisen tuotteistamisesta.
Mun työt loppuivat 12 vuotta sitten.
Oli kamalan surullista huomata, että 46-vuotiaana en enää ollut haluttua työvoimaa. Piti tosissaan miettiä, mitä tekisin seuraavaksi.
Olin ehtinyt kerryttää monipuolista tuotteistamisosaamista sykemittareiden, hyvinvointialan tapahtumien, palveluliiketoiminnan ja asiantuntijaverkoston palveluiden rakentamisen parissa.
Päätin kokeilla, miten nämä opit toimisivat oman osaamiseni tuotteistamisessa. Kiinnosti tietää, kelpaisiko mun osaaminen, jos tekisin siitä CV sijaan helpommin ostettavia palvelupaketteja.
Vaikka tuotteistaminen oli tuttua, oman osaamisen muuttaminen selkeäksi ja ostettavaksi palveluksi ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Oma osaaminen on jotenkin niin lähellä itseä, että sitä on vaikea katsoa ulkopuolisen silmin.
Aika moni verkostossani on juuri nyt YT-tilanteessa ja joutuu ensimmäistä kertaa, jopa kymmeniin vuosiin päivittämään CV:tään.
Jos CV:n hiomisen rinnalla oman osaamisen tuotteistaminen kiinnostaa yhtenä mahdollisena uravaihtoehtona, haluan jakaa kolme asiaa, jotka itse opin tuossa tilanteessa.
1. Asiakas ei osta CV:tä
Omaa osaamista voi esitellä monesta näkökulmasta. CV on yksi niistä. Jos pohdit palvelun tuotteistamista, olennaisempaa on kuvata, mitä asiakkaan ongelmaa osaat auttaa ratkaisemaan.
2. Palvelun pitää saada aikaan muutos parempaan
Mikä on asiakkaan ongelma? Mitä hän pystyy tekemään helpommin, paremmin tai edullisemmin sinun palvelusi avulla? Asiakkaan lähtötilanne pitää ymmärtää, ja palvelusta täytyy syntyä hänelle todellista hyötyä nykytilanteeseen verrattuna.
3. Kaikkea ei kannata tehdä aina alusta
Samat tarpeet ja kysymykset toistuivat asiakkaalta toiselle. Aloin rakentaa koulutuskokonaisuuksia, menetelmiä ja työkaluja, joita pystyin hyödyntämään uudelleen. Digitalisaatio ja tekoäly ovat avanneet tähän aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Osaamisesta voi rakentaa myös digitaalisia tuotteita, joiden tarjoaminen ei ole aina sidottu omaan työaikaan.
Ehkä tärkein oppini on ollut, että omaa osaamista pitää oppia katsomaan asiakkaan silmin. Ei vain että mitä osaan, vaan että mitä hyötyä osaamisestani voisi olla muille. Kun oma työni loppui 12 vuotta sitten, pelotti aivan hitosti, enkä vielä tiennyt, mihin kaikkeen tämä polku johtaisi. Nyt olen iloinen, että uskalsin lähteä kokeilemaan ja rakentamaan itseni näköistä, merkityksellistä ja hyvältä tuntuvaa työelämää.
Toivon sydämestäni, että jokainen YT-neuvottelut läpikäynyt löytäisi vielä itselleen mielekästä ja merkityksellistä työtä, muodossa tai toisessa. Ei välttämättä samanlaista kuin ennen, vaan ehkä jotain aivan uutta ja omannäköistä.